"Nettisoppi"

torstai 1. syyskuuta 2016

Auringonlaskuja ja haikeutta

Joka kerta kun aurinko oikein kauniisti laskee mailleen, mielen valtaa sanomaton haikeus.
Ja minun kohdallanihan se tarkoittaa yleensä sitä, että se laskee merelle horisonttiin, koska asun pienessä rantakaupungissa, meren äärellä. Aika monta kertaa olen lähtenyt kotoa rannalle sitä kauneutta ihailemaan. Kun taivaanranta alkaa kevyesti punehtua, alkaa olla jo kiire, jos aikoo ehtiä parahimpaan aikaan paikalle. Se tapahtuu niin nopeasti, värisävyt vaihtuvat hennosta punasta pikaisesti oranssin ja keltaisen hehkuun, ja sitten se on jo ohitse...It`s already gone..vähän kuten alla olevassa laulussa lauletaan.

Tästähän tulisi aika kiva kangas talven pimeään...Vallila, kelpaisiko tämä aihio teille verhokankaaksi...? :-)
Minä kun niin kovin mielelläni näitä ideoitani jakaisin, jotta joku toinen ne voisi sitten yhteistyössä kanssani toteuttaa...





Ei kommentteja: