Olen nyt tykästynyt trikoon maalaamiseen.
Vaikeaa, mutta mukavaa.
Kangas venyy, eikä se pysy oikein paikallaan maalatessa.
Siitä syntyy minun mielestäni kuitenkin se JUTTU,
kuviot kankaalle. Epämääräiset, arvaamattomat.
Sama viehätys mikä minua keramiikassakin on
kiehtonut. Koskaan ei tiedä millaisena lasitettu
savi uunista otettuna paljastuu.
Vuoropuhelu työstettävän materiaalin kanssa..
Sinä teet osasi työstä, ja materiaali
vaikuttaa sitten lopputulokseen.
Tietysti oikein taitava osaa muokata
materiaalin juuri sellaiseksi kuin haluaa..
Minua se ei kiinnosta. Haluan
että teos saa muotoutua sitä tehdessä.
Intuitio ja inspiraatio.
Uskallus ja erehdys.
Se kehittää.
Ei haittaa vaikka kangas tai muu
työstettävä menisi "pilalle".
Siltä varmaan jonkun mielestä uudet piponi voivat näyttää.
Mutta minä olen nauttinut joka ainoan maalaamisesta..
