Pari talvea taaksepäin suunnittelin heijastimia, tein useampaa mallia, ja nyt on taas näitäkin saatavilla. Raapustelin myös tuollaisen romanttissävyisen runon, josta tuo heojastavan asusteen nimikin sitten syntyi...vielä tämän viikon tilaukset ehtivät jouluksi kotiin 
:-)
:-)
"Kotovalakia"
Pimeää tietä kun kuljet,
Aatoksiini sut suljen.
Että sua joku varjelisi
ja kotia luokseni palaisit.
Kun liukas on tie
ja vaaroihin vie
niin usein ja
aavistamatta.
Mä täällä sua ootan
takkaan valkian teen.
Ulos pimeään taas katsahdan.
Koska sä tuut
ja jälleen mua halaat?
Suurin käsisi tartut.
Kun viimein sä palaat
on huulillas hymy hempeä.
Suupielissä karehtii nauru.
Ja silmissäs liekehtii
ikuinen välke
joka täynnä on iloa,
lempeä.
