Kuvia työmatkan varrelta...sokerihuurrettuja puita ja talventörröttäjiä.
Uskomattoman kaunista, mutta myös uskomattoman kylmää..hrrr...
Pitää mennä pyörällä töihin että tarkenee, ei tarvi huolehtia auton käynnistymisestäkään..
Sukset saavat odottaa..
Ei tarkene mennä hiihtämään eikä juoksemaan. Vaikka olen kyllä sitä mieltä että se on itsestä kiinni..ei säästä.Voi mennä jos oikein haluaa, juostakin voi vaikka korkkareilla..vauhti ei välttämättä ole kuitenkaan päätä huimaava..
Ja kävinhän sitten pienellä iltalenkillä kuitenkin.
Ihastelin kylmää kauneutta ja sain ehkä idean taas uuteen laukkukankaaseen..
Ajattelin äitiä siellä jossain kaukana..Otavan tuolla puolen..näetkö minut täällä alhaalla..
Taivas oli kirkas ja kirpeä, tähdet tuikkivat ystävällisesti, Otava oli kääntänyt kauhansa alaspäin maata kohden.
Tällaisia mietti tällä kertaa tyttäresi
alla Otavan...
Saman taivaan alla kaikki me
samat tähdet meitä valaisee
------------------------------------------------------------------
Jos aikaa on niin
käypäs kurkkaamassa pieneen laukkukauppaan osoitteessa